Uurnian synty
Koivulla on vahvat juuret suomalaisessa kulttuurissa. Sen on uskottu edustavan hyvyyttä, puhtautta ja elämän jatkuvuutta.
Koivusta on tehty niin kehdot, rekien jalakset kuin astiatkin. Puu jatkaa elämäänsä senkin jälkeen, kun se on kaatunut. Se elää käsityöläisen käsissä ja vielä valmiina esineenä, kunnes asettuu lopulliseen muotoonsa.
Lopulta, palatessaan luontoon, siitä tulee uudelleen osa ikuista kiertokulkua.
Tästä ajatuksesta syntyi Uurnia. Suomalaisesta koivusta käsin valmistettu, uniikki ja ekologinen uurna. Uurniassa yhdistyvät luonnon kauneus ja elämän arvokkuus – se on kunnianosoitus niille molemmille.
Mervi Martiskin
Uurnian kehittäjä on pohjoiskarjalainen puuartesaani Mervi Martiskin. Hän on koulutukseltaan myös metsäpalveluiden tuottaja ja matkailualan restonomi. Uurnian taustalla on jo lapsena syttynyt rakkaus suomalaiseen metsään.
Unelma Uurniasta syntyi Martiskinin samoillessa omassa metsässään. Kaiken takana oli vahva kunnioitus luontoa kohtaan ja ajatus puusta arvokkaana ja kestävänä materiaalina.
Martiskin kehitti Uurniaa neljä vuotta. Vastaavanlaista puusta muotoiltua uurnaa ei ollut vielä markkinoilla, joten koko suunnittelu on toteutettu alusta loppuun itse. Lopulta uurna löysi lopullisen muotonsa. Siinä yhdistyvät ajaton mutta yksilöllinen muotokieli ja kaunis symboliikka.
– Ovaali munan muoto symboloi elämän jatkuvuutta. Toisaalta puu on itsepäinen materiaali, ja se määrää aina lopputuloksen. Jokainen uurna on omanlaisensa, ihan niin kuin me ihmisetkin, Martiskin toteaa.
Kestävää muotoilua ikiaikaisella menetelmällä
Yksi Uurnian keskeisimmistä arvoista on ekologisuus. Uurnat valmistetaan kestävästi sekä tekijän että luonnon näkökulmasta. Martiskin tekee uurnat sorvaamalla ja veistämällä sekä nykyteknologiaa hyödyntäen.
– Sorvaaminen on hieno, ikiaikainen käsityömenetelmä, jota toivon voivani nostaa esiin. Tekijän kädenjälki tekee työstä arvokkaan.
Koska uurna päätyy usein takaisin maahan, Martiskin haluaa valmistaa ne ekologisesti. Uurnat tehdään massiivipuusta, käytettävä liima on vesiliukoista ja vaha sisältää uusiutuvia kasviraaka-aineita, eikä siitä vapaudu haitallisia yhdisteitä ympäristöön.
Martiskin toivoo, että tulevaisuudessa uurnat tehdään vieläkin kestävämmin ja niihin käytettävä puu tulee omasta lähimetsästä. Silloin sulkeutuisi eräänlainen ympyrä myös hänen elämässään.
